Palvelumuotoilu-sana on kantautunut viime vuosina varmasti kaikkien korviin. Mahdollisuus lapselle ry:llä kiinnostuimme palvelumuotoilun mahdollisuuksista. Keväällä alkanut Ilmaisun Huone -hanke oli palvelumuotoilun testaamiseen täydellinen. Hankkeessa suunnittelemme uutta harrastuskokonaisuutta. Tärkeältä tuntui, että ohjauksen ja kuntoutuksen ammattilaisten lisäksi suunnittelemassa ovat nuoret itse. Toki lasten ja nuorten harrastuksen suunnittelussa mukana oleminen oli jo entuudestaan jossain määrin meille tuttua. Toiminnan ja Kunnon Huoneen järjestämissä ryhmissä toiminta suunnitellaan aina ryhmäkohtaisesti sekä yksilöllisesti, yhdessä harrastajien ja läheisten kanssa.
Palvelumuotoilu oli minulle hankkeesta vastaavalle jotenkin tuttu, mutta en ollut käyttänyt tai muuten törmännyt siihen työssäni aikaisemmin. Oman perehtymisen ja tiedonhaun lisäksi käytin suunnitteluvaiheessa apuna kokenutta palvelumuotoilun asiantuntijaa. Sparraus auttoi minua hahmottamaan kokonaisuutta ja aikatauluja paremmin. Sain hyviä konkreettisia vinkkejä esimerkiksi menetelmiin, joita voisin käyttää ryhmien ideointivaiheessa. Muistuipa mieleeni, kuinka tärkeää on tiedostaa missä oman osaamisen rajat menevät. Toisen ihmisen näkökulmien kuuleminen on aina hyödyllistä ja virkistävää.
Lähdimme prosessia innolla ja uteliaina työstämään. Tekemällä oppii. Nuoria lähdimme rekrytoimaan palvelumuotoiluprosessiin, ns. kehittäjäryhmä, heti hankkeen alussa ja rekrytointiprosessi kesti yli kuukauden. Nuorten saaminen mukaan toimintaan oli hidasta ja koronakevät ehdottomasti vaikutti tilanteeseen. Opin, että markkinointia ja verkostoitumista ei voi tehdä liikaa. Onneksi selvisimme ja tarvittava määrä rohkeita nuoria saatiin mukaan. Ensimmäiset tapaamiset toteutin yksilötapaamisina etäyhteyden välityksellä.
Palvelumuotoiluprosessi eteni ensimmäisessä ryhmätapaamisessa tutustumisesta hyvin nopeasti ryhmien sisällön ideointiin. Nuoret olivat alusta alkaen täysillä mukana ideoimassa. Tapaamiskerroillamme aiheet rönsyilevät helposti Ilmaisun Huoneen ryhmistä yhteiskunnallisiin aiheisiin, vapaa-aikaan sekä totta kai koronaspekulointiin. On ollut opettavaista ja mielenkiintoista jutella ja eritoten kuunnella asioista, joista minulla on niin eri näkökulma ja kokemus, joko vammattomuuteni tai ikäni perusteella.
Jo ensimmäisellä tapaamisellamme oivalsin paljon uutta. Olivat asioita, jotka eivät olisi tulleet mieleeni kollegojen kanssa keskustellessa. Keskustelut nuorten kanssa ovat olleet hyvin antoisia jokaisella tapaamiskerrallamme ja oma oppimiseni on vain jatkunut. Tässä nuorten korostamat asiat:
- Vammaisuuden sosiaalinen ulottuvuus.
- Vammaisuuden korostamisen kitkeminen, ympäristön pitäisi olla niin saavutettava ja esteetön, ettei vammaan tarvitse kiinnittää mitään huomiota.
- Harrastusryhmissä ”salaa” oppiminen hauskan tekemisen kautta
- Ohjaajan sekä ryhmäkemian suuri merkitys harrastuksessa. Vaikuttavat jopa toimintaa enemmän, jatketaanko harrastusta vai ei.
Lasten ja nuorten osallistaminen on koko ajan lisääntyvä käytäntö. Hyvä niin. Nuorten osallistaminen varsinkin suunnittelu ja kehitystyöhön on monella tapaa viisasta. Vaikka empatia, ammattitaito ja pitkä työkokemus ovat hyviä ja tärkeitä ominaisuuksia työntekijällä, nämä eivät voita vertaiskokemusta. Monenkaan vuoden työkokemuksella lasten ja nuorten parista en voi sanoa, miltä tuntuu olla 15-vuotias nuori vuonna 2020.
Haluamme Mahdollisuus lapselle ry:ssä olla positiivisia, erityistarpeet huomioon ottavan harrastustoiminnan suunnannäyttäjiä!
Tuuli Ahonen
050 544 4611
tuuli@malary.fi
Tuuli Sri Lankan vuoristossa
